Tuulee niin maan...

Tänään käytiin kiertämässä Siltamäki kertaalleen parin kaverini kanssa, jonka jälkeen piipahdettin vielä Kivikkoon muutamalle väylälle. Siltamäessä oli varsin eriskummallinen sää. Samaan aikaan satoi räntää, paistoi aurinko ja tuuli todella paljon. Kierros meni silti hyvin ja lopputulos oli +1.

Kivikkoon lähteminen oli kyllä paha virhe. Luulin, että Siltamäen tuuli oli kova, mutta Kivikossa tuuli ainakin tuplasti kovempaa. Kaikki muut kiekot kippasivat jossain kohtaa yli vastatuulessa paitsi Firebird. Se tiiliskivi vain meni eteenpäin ihan niinkun ei mitään olisi tapahtunut. Suosittelen hankkimaan, jos ette vielä ole bägiinne sellaista haalinut! Itsellä on kyseinen kiekko Star muovissa, mutta KC Champion versio tuntui kaupassa myös hyvältä.

Tiiliskivi, joka ei tuulesta hetkahda.

Saattoi kyllä olla viimeinen Kivkkoreissu tälle kaudelle. Jos vaan pysyisi siellä Siltamäessä ja omassa kellarissa, niin ei alkaisi kovin paljon harmittamaan tämä pelailu.

Korin vaimentaminen sisäkäyttöä varten

Eilen illalla oli ylimäärästä aikaa, joten päätin vihdoin valmistella puttauspaikkaa talveksi. Ensiksi minun täytyi hieman pehmustaa koria, jotta naapurit eivät häiriintyisi. Löysin kaapista jonkun turhan ikivanhan lakanan ja leikkelin siitä 12 suikaletta. Nämä suikaleet pujotin jokaisen ketjun jokaisen lenkin läpi, jotta ketjut eivät pitäisi ääntä. Koitin putata koriin, mutta edelleen kuului voimakas ääni, kun pehmustetut ketjut osuivat keskitolppaan.

Niinpä kiedoin kangasta vielä tolpan ympäri ja lopun kankaat laitoin korin pohjalle. Uusi yritys ja kori oli kuin olikin todella hiljainen. Pakkohan sitä oli heti päästä testaamaan, joten vähän tyynyjä huonekalujen suojaksi ja sata puttia viidestä metristä eli eteisestä olohuoneeseen! Tulos oli vaatimaton 70/100, mutta edellisestä puttitreenistä onkin aikaa.

En ajatellut kuitenkaan jatkossa putata kotona, koska eihän tuo kori nyt mikään varsinainen sisustuselementti ole. Niinpä kannoin korin talomme urheiluvälinevarastoon, jossa se sain arvoisensa paikan rikkinäisen stepperin vieressä. Varastossa on myös tilaa putata yli seitsemään metriin asti. Talven harjoitukset ovat siis taattu. Saa nähdä menisikö ensi kaudella jokunen putti enemmän sisään, mikäli jaksaa nyt ahkerasti heitellä.

Korin loppusijoituspaikka.

Frisbeepointin avajaiset

Tiistaina aukesi Euroopan suurimmaksi frisbeeliikkeeksi mainostettu Frisbeepoint uusissa tiloissaan Takkatiellä. Olin ajoissa paikalla, koska kävelin liikkeelle suoraan työpaikaltani. Muutama muukin oli jo eksynyt paikalle odottelemaan, joten ei ihan yksin tarvinnut olla.

Kello 18:00 liikkeen ovet aukesivat ja "karkkikauppaan" tutustuminen alkoi. Liike oli tilava ja kiekot olivat selkeästi jaettu merkeittäin eri hyllyihin. Valikoima oli todella kattava ja haluamansa kyllä löysi lähes varmasti.

Discraftin misprint -hylly oli mielenkiintoinen. Siellä oli siis virheellisillä leimoilla varustettuja kiekkoja halvemmalla myynnissä. Hinnat vain puuttuivat ja niitä joutui erikseen kassalta kyselemään. Elite Z Buzzzia ei valitettavasti ollut misprinttinä, joten sieltä ei mitään tarttunut mukaan.

Se, mitä oikeasti olin hakemassa oli Discmanian kehuttu P2-putteri. Sitä oli varastosaldon mukaan muutama saatavana P-muovissa. Onnistuin kuitenkin löytämään yhden D-muovisen 175g kiekon, jota ei pitänyt olla koko liikkeessä. P-muovinen sai siis jäädä hyllyyn. Gatewayn Soft Voodoo tarttui myös mukaan, koska nimestään huolimatta se tuntui sopivan jäykältä minun makuuni. P2:sen olisi tarkoitus olla lähestymiskiekko ja Voodoota ajattelin ihan puttaukseen testata.

Lopulta kaupassa vierähti tunti, kun erilaisia kiekkoja oli pakko päästä hypistelemään ja kiekkojen testausaluettakin tuli ihmeteltyä. Siellä näytti olevan jokseenkin hyvä määrä testikiekkojakin paikalla. Onneksi rahaa ei mennyt pariakymppia enempää!

Krapula ja frisbeegolf

Viime viikon frisbeegolffit keskittyivät viikonlopulle näin iltojen pimetessä. Lauantaina suuntasin kaverini kanssa Siltamäkeen ja pelasimmekin kolme kierrosta aurinkoisessa syyssäässä. Yksi Siltamäen kuumottavimmista väylistä (#9) oli poistettu, koska paikalliset asukkaat eivät siitä pitäneet. Tässä lainaus Siltamäen frisbeegolfradan Facebook-sivuilta:

"Syynä muutokselle on asukaspalaute. Koivuväylän tiipaikalle kertyi usein ruuhkaa ja asukkaiden pihapiirin läheisyydessä käytiin kuseksimassa."

Kaikesta sitä jaksetaankin valittaa, mutta en minä kyllä näitäkään pelaajia ymmärrä, kenen täytyy joka välissä kusella ravata. Kai ne on niitä kesän hupipelaajia kaljakassien kanssa. Poistetun koivuväylän tilalle tuli nyt uusi tuplamandoväylä.

Kierrokset itsessään menivät ihan hyvin. Alkuun pelasimme kaksi kierrosta samaan aikaan eli heitimme kahta kiekkoa per väylä. Siinä ainakin itsellä välillä vähän keskittyminen herpaantui, kun joutui keskittymään kahteen peliin. Näiden kierrosten tulokset olivat +3 ja +4.

Viimeisen kierroksen pelasimme sitten normaaliin tapaan ja tulostakin alkoi syntyä. Aloitimme kierroksen radan kuudennelta väylältä, koska se sattui sopivasti kohdalle. Viimeiselle väylälle (#5)  tultaessa olin tulokseksessa -3 ja peli kulki mainiosti. Avasin kämmenellä noin kuuden metrin päähän korista ja ajattelin, että kyllä tästä pitää koittaa sisään, vaikka korin sivustalla olikin viettävä rinne. Kiekko lensi korin vasempaan reunaan ketjuihin, josta se putosi koriosan reunan päälle ja siitä maahan. Eikä kiekko tietenkään siihen jäänyt, vaan pyöri vielä sen yli kymmenen metriä alamäkeen. Sieltä sitten vielä toinen putti ohi ja bogey korttiin. Lopputulos oli siis uusi ennätys -2, mutta parempaankin oli mahdollisuudet.

Nummelanharju

Sunnuntaina olikin aika suunnata Nummelanharjulle heti aamusta. Yöunet olivat jääneet alle kuuteen tuntiin, kun olin edellisenä iltana baariin eksynyt, joten olo oli hieman voipunut ja krapulainen. Olen kiertänyt Nummelanharjun rataa muutaman kerran ennenkin, mutta suuria onnistumisen hetkiä siellä en ole koskaan saanut. Yksi birdie oli aiemmilta kolmelta kierrokselta takataskussa.

Ja samaa rataa mentiin tälläkin kertaa. Puita, puita ja puita. Hyvätkin avaukset löytivät aina jostain sen yhden oksan, johon oli pakko hipaista. Tulos jäi todella vaisuksi (+13) ja olo kierroksen jälkeen oli vaisu. Olisihan sitä voinut vaikka nukkuakkin tämän ajan.

Ainoa, mikä oikestaan radalla toimi oli rystyavaukset Stalkerilla. Ne lähtivät kerrankin hyvin ja suurinpiirtein sinne, minne tähtäsi. Putti kulki heikosti ja mokia tuli ihan parista metristä alkaen. Normaalisti vahvat kämmenavaukseni olivat nekin hieman vinossa koko ajan ja siksi puut kolisivatkin jatkuvaan tahtiin.

Mielipiteitä Nummelanharjun radasta

Tässä saattaa olla mukana henkilökohtaista turhautumistakin rataa kohtaan, mutta ei Nummelanharju kyllä suosikkini ole. Nummelanharju on ehkä hitusen vaikeampi rata kuin Kivikko. Discgolfscoresin tilastot näyttävät, että Nummelanharjulla heitetään keskimäärin +13, kun taas Kivikon keskimääräinen tulos on +10.

Nummelanharjulta löytyy melko vaihtelevia väyliä, mutta itse en pidä yhtään par 2 -väylistä ja niitä on Nummelanharjulla peräti kaksi! Osa radoista menee myös mielestäni vaarallisesti ristiin. Itsekkin avasin eilen yhdellä väylällä hieman vinoon ja meinasin osua toisiin pelaajiin. Mokasin siinä, että "fore" jäi huutamatta, mutta on sekin erikoista ratasuunnittelua, että hieman vino heitto onkin jo toisella radalla. Aika monella aloittelijalla kuitenkin välillä menee heitot hieman vinoon.

Nummelanharju ei myöskään palkitse aloittelevaa pelaajaa onnistumisista. Hyväkin avaus saattaa päätyä sellaiseen paikkaan, josta on todella vaikea jatkaa, koska radan puusto on hyvin runsasta. Ainoastaan täydelliset avaukset palkitaan. Birdien pelaamiseen vaaditaan jo onnistumista jokaisella osa-alueella.

Jos tämän ja Kivikon välillä pitäisi valita, niin sanoisin ehdottomasti, että menkää Kivikkoon. Ainakin minun tasoiseni pelaaja suoriutuu siellä paremmin eikä turhaudu muutaman väylän jälkeen. Tämä on tietyti vain henkilökohtainen mielipiteeni.

Arvosana radalle: ★★★☆☆

Ace Race Mikkeli

Lentävä kori :)

Tänään oli vuoden viimeisen frisbeegolfkilpailun vuoro Mikkelissä. Homman nimi oli sama kuin Jyväskylässä eli ässiä haettiin kahden kierroksen ajan.

Tällä kertaa olin ajoissa paikalla ja onnistuin saamaan vähän painavammat kiekot (167 - 169g). Jyväskylässä oli tyytyminen alle 160 grammaisiin. Painavammat kiekot tuntuivat hieman vakaammilta ja ainakin kämmeneltä heitettäessä paremmilta.

Mikkelin Ace Race rata oli rakennettu Mikkelin frisbeegolfpuiston yhteyteen vähän ratoja muokkaamalla ja uusia keksimällä. Täytyy sanoa, että järjestelyt olivat paremmat kuin Jyväskylässä ja erilaisten ratojen eteen oli nähty selkeästi enemmän vaivaa. Oli maahan puoliksi upotettua koria, korkeuksiin vaijerilla ripustettua koria ja jopa liikkuvasta tiistä heittelyä. Liikkuva tii oli peräkärryyn rakennettu tuoliviritelmä, jota vedettiin autolla. Kierrosten välissä sai myös pientä purtavaa grillistä, mikä oli erittäin positiivinen asia kevyen aamupalan jälkeen.


Oma suoritukseni oli sitä samaa kuin ennenkin. Eli läheltä mennään toisinaan ja toisinaan ei. Osumia ei taaskaan yhtään, mutta se ei menoa haitannut. Näinpä sentäs yhden holarin aitiopaikalta, kun poolikaveri heitti hienon kämmenannukan, joka kääntyi hyzeriin ja painui suoraan korin perukoille! Toisella kaverilla oli myös ässä todella lähellä, kun hän tempaisi Westsiden mustaan koriin todella kovaa ja suoraan keskelle. Kori kuitenkin antoi hieman periksi ja sylki kiekon ulos.

Mielipiteitä Mikkelin radasta

Mikkelin rata vaikutti ylipäänsä tosi mukavalta. Normirataa en siis pelannunt nyt, mutta näin kaikki tiipaikat ja korit. Radan aloituspaikalla oli kolme puttikoria ja pituusrange, missä oli mittaa yli sata metriä. Kaikilla heittopaikoilla oli opasteet ja tiit oli päällystetty tekonurmella. Suosittelen ehdottomasti kietämään, jos liikutte Mikkelissä!


Arvosana radalle: ★★★★★

Kierros Siltamäessä

Tämmöinen puttikori löytyy.

Eilen tuli kierrettyä vaihteeksi Siltamäki ja tavoitteena oli saada miinusmerkkinen tulos. Olin kentällä parin kaverini kanssa viiden maissa ja odotimme, että rata olisi lähes tyhjä tähän aikaan vuodesta. Toisin kävi ja rata oli täydenpi kuin keskikesällä. Bussilastillinen jotain aloittelijoita kiersi rataa kaljapurkit kädessä 4-8 hengen pooleissa. Meinasi vähän epätoivo iskeä ja olimme jo Kivikkoon suuntaamassa, kun yhtäkkiä bussijengille tuli mitta täyteen ja he lähtivät pois.

Kaljoittelevien amatöörien lisäksi pelaamista vaikeutti kova tuuli. Kerkesimme ennen kierrosta heittää muutaman draivin harjoitukseksi, mutta puttia on vaikea Siltamäessä harjoitella. Yhtään puttikoria, kun ei radalta löydy. Pitäisi melkein oma kori ottaa aina mukaan harjoitusta varten.

Puttiharjoitusten puutteen huomasi radalla todella hyvin. Raudat kolisivat jo kahdesta metristä ja pari varmaa birkkupaikkaa tuli sohlattua. Tulos pysyi kuitenkin paarissa hyvien avauksien ja lähestymisien ansiosta. Suurta roolia pelissäni näyttelevät kämmenheitot, jotka onnistuvat noin 90% varmuudella toisin kuin rystyt, joista ehkä vain joka toinen lähtee sinne minne yrittää. Kierroksesta jäi putteja lukuunottamatta hyvä maku ja lopulta sivusinkin ennätystäni eli -1:stä.

Tulevan talven puttiharjoitukset

Puttiluola

Talvella ulkona puttaaminen on todennäköisesti aika nihkeätä hommaa, joten olen etsinyt sisätilaa, missä voisi putata. Asunnossamme on vähän liian ahdasta tuohon hommaan, mutta liikuntavälinevarastomme näytti aika houkuttelevalta paikalta.

Varasto on melkein tyhjillään ja siellä riittäisi mittaa varmasti noin seitsemän metrin putteihin. Tuskin hirveästi ketään häiritsisikään, kun tuo on kellarissa ja aattelin vielä vähän koria pehmustaakkin. Voisi ketjujen ympärille laittaa vähän jotain muovia tai kangasta ja koria ja tankoa pehmustaa vaikka solumuovilla. Katsotaan, mitä tästä syntyy.

Viime viikon ratakierrokset

Kivikko (Helsinki)

Viime viikolla kerkesimme kiertämään mm. Kivikon radan. Tarkoituksena oli parantaa omaa tulosta, koska en ollut hetkeen rataa kiertänyt ja heitot olivat sillä aikaa parantuneet. Ensimmäiset yhdeksän väylää eivät luvanneet hyvää, kun olin jo kuusi yli paarin ja aiempi ennätykseni oli juuri tuo +6. Lopussa peli alkoi kulkea ja varsinkin metsän lyhyet ja tekniset väylät menivät nappiin. Väylällä 14 hain ensimmäistä kertaa lähestymistä kämmenellä vasemman kautta ja se tuottikin birdien! Myös 10. väylä jäi mieleen, koska sain sen ensimmäistä kertaa paariin. Viimeiset yhdeksän väylää menivät lopulta tulokseen -1 ja sain kuin sainkin uuden ennätyksen: +5.

Niille, ketkä eivät ole Kivikon rataan tutustuneet, niin kannattaa ehdottomasti käydä katsastamassa. Vaihtelevia väyliä ylä- ja alamäkeen sekä myös tasaista maastoa. Osa väylistä on pitkiä, jolloin pääsee irrottelemaan oikeen kunnolla ja osa taas on noin 50 metrin mittaisia tarkkuusväyliä.

Arvosana radalle: ★★★★★

Keinukallio (Kerava)

Olimme suunnitelleet kolmen kaverini kanssa tämän sunnuntain golfpäiväksi, jolloin kierrämme kaksi naapuruston rataa. Valitsimme aika sattumanvaraisesti kaksi rataa melko läheltä ja ensimmäinen niistä oli Keinukallio Keravalla.

Rata oli hienossa ympäristössä ja radan opasteet olivat esimerkilliset. Seuraavalle väylälle löysi siis aina helposti. Radan korkeuserot olivat myös huikeat, joten erityyppisiä väyliä riitti. Par 4 metsäväylät eivät olleet mieleeni, koska onnistuin aina saamaan itseni sellaiseen paikkaan, mistä oli hankala jatkaa. Ei siis radan syytä, vaan sen, että ei osaa vielä pelata tarpeeksi hyvin, jotta pysyisi väylällä. Hieno rata ylipäänsä ja voisi joskus käydä uudestaankin. Pakkohan se on kohentaa melko vaisuksi jäänyttä ensitulosta: +15.

Arvosana radalle: ★★★★☆ 

Maaniittu-Ihantola (Nurmijärvi)

Ruokatauon jälkeen suuntasimme Nurmijärvelle Maaniittu-Ihantolan radalle. Rata näytti jo kartalta melko sekavalta, kun väylät menivät ristiinrastiin joka puolelle. Ja sitä se oli käytännössäkin. Radat olivat kaiken lisäksi yksipuolisia eli koko ajan piti heittää pillisuoraan 60-120 metriä. Ratojen paarejakaan ei mielestäni ollut juurikaan pohdittu, koska kaikki olivat kolmosia, vaikka osaan olisi helposti voinut nelosenkin lätkäistä.

Tulos oli kohtuullinen +14, mutta tuskinpa tulee radalle enää palattua. En voi suositella, ellei ole suorien ratojen ja sekavan layoutin ystävä.

Arvosana radalle: ★★☆ ☆ ☆ 

Mielipiteitä bägini sisällöstä

Bägissäni kulkee tällä hetkellä vähän liiankin monta draiveria, koska osa on vähän testimielessä mukana. Päällekkäisyyksiä siis löytyy. Olen kuitenkin huomannut, että mieluummin tulee tartuttua Discraftin draivereihin, kuin Vibramin. En tiedä onko tämä tottumiskysymys, vai olenko alitajuisesti todennut Discraftin kiekot paremmiksi.

Seuraavia kiekkoja tulee käytettyä todella paljon tällä hetkellä avauksiin:
- Discraft FLX Surge
- Discraft Elite Z Stalker
- Discraft Ti Ace Race 2013

Lähestymiset menevät taas näillä kahdella:
- Discraft ESP Zone
- Discraft FLX Buzzz

Puttaan ainoastaan tällä:
- Vibram X-link Firm Ridge

Surge SS on myös jäänyt vähälle käytölle Surgen hankkimisen jälkeen. Vähän tuntuu, että Surge tekee saman kuin SS-versio, mutta luotettavammin.